Älä usko kaikkea, mitä ajattelet
Julkaistu Helsingin Henki (Helsingin kaupungin henkilöstö lehti) lehdessä 06/2014 kesäloman kynnyksellä.
Kohta se alkaa. Työstressi-puhe korvautuu lomastressi -puheella. Kello tikittää ja odotukset loman suhteen ovat korkealla. Lomaa tarvitaan. Mikä saa sitten unohtamaan, että liika on liikaa ja kaikkea kohtuudella – jopa mukavaa loma ohjelmaa ja tekemistä? Vanha viisaus ”Meitä eivät nujerra tilanteet vaan niille antamamme tulkinnat” osuu naulankantaan.
Käymme nimittäin (tahtomattakin) jatkuvasti mielessämme eräänlaista sisäistä, automaattista puhetta ja keskustelua itsemme kanssa. Emme tavallisesti huomaa niitä saati niiden vaikutuksia. Lauseet ”Toikin katto mua. Mä näytän varmasti kamalalta näissä uikkareissa. Miks mä tyhmä nää valitsin” kuvaa sisäistä puhetta.
Mielemme siis suoltaa jatkuvalla syötöllä ajatuksia. Monet niistä ovat hyödyllisiä, monet taas hyödyttömiä. Ajatusten kautta tulkitsemme todellisuutta, ne ohjaavat käyttäytymistämme ja herättävät tunteita. Joskus otamme ajatuksemme ehdottomina totuuksina siitä, miten asiat ovat ja mitä pitäisi tehdä emmekä näe niitä ”vain” ajatuksina. Ne ovat kuin toiminta-ohjeita, joita noudatamme, oli se meille hyväksi tai ei. Ajatuksesi ovat toki oman mielesi tuote, mutta ne eivät välttämättä anna sinulle parhaita mahdollisia neuvoja. Toisinaan uskomme niitä siis ihan liikaa. Kun ajatuksesi ohjaa sinut kohti ikäviä tunteita ja lomastressiä, voisi ajatustasi kutsua hyödyttömäksi, jopa haitalliseksi.
Vaikkapa sinua uhkaileva ja moittiva ajatus ei ole kauhean kiva lomakaveri. Ei myöskään ajatus, joka käskee ja vaatimalla vaatii aina vain lisää tai saa sinut luopumaan jostakin hyvästä (”enhän mä nyt mitään tarvii”). Tahtomattasi ikään kuin sulaudut ajatuksiisi ja pidät niitä viisaina käskyinä, joita pitää totella ja jotka tietävät kaiken. Koska uskot ajatuksiisi, niistä tulee todellisuutesi. Kehosi ja mielesi voivat siksi olla hämmästyttävästi ikään kuin hälytystilassa. Lomallakin.
Tapamme kohdella itseämme juontaa juurensa hyvin kaukaa. Mieleemme rakennetut automaattiset ajatukset, säännöt ja syvällä sisimmässä olevat skeemat ovat historiamme tuotoksia. Elämän varrella keräämme uskomuksia, jotka eivät aina ole kovin toimivia, mutta niin olennainen osa itseämme, että emme tule niitä kyseenalaistaneeksi. Näiden mukainen käytös tuntuu meistä automaattisesti oikealta ja tutulta. Poikkeamia ei sallita. Tositamme väkisinkin jotakin itselle haitallista mallia ja samalla saatamme ihmetellä, että mites tässä taas näin kävi?
Mitkä ovat sinun lomatulkinta-ansasi? Ovatko ne yliyleistäviä täytymisajatuksia (”lomallahan pitää”), aivoluteilua (”ei ne tykkää tästä ruoasta ja mökistä”), ennustajaeukkoilua (”tää menee ihan varmasti pieleen”), itsesi leimaamista (”tällainen kielitaidoton mäntti mä olen”)? Asetatko lomanvietolle niin liioiteltuja tavoitteita, että niiden saavuttaminen on mahdotonta (koska muuten olet kelpaamaton)? Saattaako lomasi muodostua suorittamiseksi, mallioppilaana tingit mielihyvästä ja ilosta, mutta onpahan mitä kertoa kahvipöydässä loman jälkeen? Olet valmiina huolehtimaan uhrautuvaisesti muiden lomahyvinvoinnista ja kannat gourmet aterian toisensa jälkeen mökkivieraillesi? Tulet vaivautuneeksi, jos pyydät apua rippijuhlien järjestämiseen ja teet sitten kaiken itse?
Millaisia sääntöjä mielesi asettaa sinulle suhteessa loman viettoon? Mitä näiden sääntöjen noudattamisesta seuraa? Millainen lomasi tänä vuonna voisi olla, jos saisit etäisyyttä sinua epätarkoituksenmukaisesti ohjaamiin ajatuksiisi?
Usko pois: sinun ajatuksesi eivät ole aina totta. Lomallakaan.